Jaaa yks pikku juttu vielä

Olen (toisinaan) hyvinkin jalat maassa-tyyppinen mutta toisinaan vilkas mielikuvitukseni ottaa siivet ja harhailee täysin epäsopivissa ajatuksissa kuten millaisen hääpuvun haluan tulevaisuudessa ja sen sellaista pikkukivaa. Ei mitään hätää lähipiiri, ette ole jääneet mistään paitsi, sormeani ei hierrä yksikään ylimääräinen timangi! (ja muru, jos jostain syystä eksyt tänne lukemaan tätä niin täähän on ihan vitsi..mä en oo pimee tms.. yleensä)

No jokatapauksessa höpinät sikseen, olen löytänyt täydellisen hääpuvun! Tiia Vanhatapio on fantastinen vaatesuunnittelija jonka mallistosta ei löydy yhtäkään vaatetta mitä en voisi laittaa päälle. Katsokaapas tätä! Pakko saada, pakko saada...



Täydellinen, eikö totta? En ole koskaan haaveilut kovinkaan perinteisistä häistä ja tämä mekko sopisi täydellisesti tarkoitukseen. Hintakin vaan 395 e, ei siis suinkaan mikään ilmainen mutta jos vertaa morsiuspukuliikkeestä ostettuun niin melko edukasta. Öh, onko se nyt NIIN säälittävää jos ostaa mekon etukäteen ja piilottaa sen ettei toivottavasti tuleva mieheni pidä minua aivan friikkinä ja pakene? Ei, kyllä se taitaa olla vähän liikaa.. :D

Tutustu Tiia Vanhatapioon lisää täällä!

Pakko saada -juttuja

Löysin aivan supehienot sivut täynnä erilaisia aurinkolaseja joiden kehykset on tehty puusta! Ekologisuus siis kunniaan silläkin saralla. Nää on ihan pakko saada -juttuja, hippasen hintavia kuitenkin.. iWoodin sivut täällä.

Blogini on vähän pliisu

Seuraan itse monia blogeja ja toisilla onkin huima määrä lukijoita ja saavat parhaimmillaan 47 kommenttia per juttu. Tämä omani onkin ihan toinen juttu. Ensinnäkin haluan kuitenkin kiittää teitä kaikkia enemmän tai vähemmän aktiivisia lukijoitani. Blogin tilaajamäärä vaihtelee tasaisesti 16 ja 17 välillä. Ihan kuin joku ei osaisi päättää rakastaako, eikö rakasta, rakastaa. Tällähetkellä terälehdet ovat puolellani :). No okei ei se ehkä ole yksi ja sama henkilö kuitenkaan.

Kommentit ovay hyvin tervetulleita vaikka en aina esitäkkään varsinaista kysymystä postauksen loppuun. Nyt ajattelin esittää. Rakanetavaa kritiikkiä ja varovaisia kehuja, saanko pyytää! Blogin ulkoasuun on tulossa muutos lähiaikoina kun Amoena terapio vähän blogiani, toivon sen siis piristävän ainakin vähän mutta entäs jutut? Ihan hölynpölyä vai jotain lisää, vähemmän? Annanko itsestäni vähän tylsän kuvan?

Alunperin toki aloitin kirjoittamisen ihan vain omaksi harrastukseksi mutta huomaan kyllä että lukijat ja kommentit ovat tulleet hyvinkin tärkeäksi osaksi tätä hommaa. Mutta en minä valita, aivan kuten totesinkin niin kunhan edes te luette :)

Asiasta kuudenteen, olen nuhakuumeessa kotona mutta ajattelin raahautua Akateemiseen hankkimaan Manolo Blahnikin kirjaa. Huikeita piirroksia. Nyt on kyllä pää niin kipeä ettei ehkä nyt sitten kuitenkaan mutta huomenna ehkä. Kuva täältä


PS.Kipeänä oleminen on synkkää. Kaikki tuntuu ihan ylivoimaiselta. Pientä luksusta saa kuitenkin aikaan viinilasilla täynnä light colaa ja ottamalla jalkakylvyn.

Meccaa ja vintagea

Oli viikonloppuna kivaakin vaikka edellinen vuodatus antaa ymmärtää toisin. Kiva ja päänsärkyinen viikonloppu.

Mecca oli mahtava, melkein. Ruoka oli superhyvää kuten yleensä ja tarjoilija luki ajatuksia: skumppa on loistava tapa aloittaa ja lopettaa ilta :). Kallistahan se lysti taas oli mutta annokset ovat kasvattaneet kokoaan paitsi että niitä sai odottaa aika kauan. Baarimikot alakerrassa saavat miinusta. Olen itsekin ollut baarissa töissä ja tiedän kyllä että baarihenksulla on omat systeeminsä hoitaa asiakkaat ja seteleiden heiluttelu on alentavaa mutta siinä vaiheessa kun tämä "systeemi" on ollut noteeraamatta minua yli 10 minuuttia ja palvellut pelkästään miehiä jotka ovat tulleet tiskille myöhemmin kuin minä niin alkaa kiehua. Lähdin kotiin. Kiitos ja moi tuollainen on nöyryyttävää.

No se siitä krapulasta. Alla muutamia kuvia vaatekaappini helmistä. Kaikki enemmän tai vähemmän vintagea.

Ekana Ruuturouvasta hankittu, arviolta 20 vuotta vanha Guccin veska.


Kengät ovat Pertti Palmrothin jotka sain kummitädiltä käyttämättöminä. Ne ovat noin 10 vuotta vanhat ainakin, ihan tarkkaa tietoa ei ole.


Seuraavat löydöt ovat mummin ullakolta. Pikkuinen kukkaronmallinen nahkalaukku on niin vanha ettei kukaan muista :) ja mekko on tätini vanha.





Vähän epätarkka kuva tämä viimeinen. Siivoilin tosiaan kaappiani ja löysin kaikenlaista hauskaa mitä ei ole tullut käytettyä piitkään aikaan. Nuo saappaat olivat jalassa lauantaina Meccassa.

Sellasta höpinää tähän väliin.

Sisältää avautumista

Voi luoja mikä viikonloppu taas takana. Sen seurauksena sairastan nyt mitä ikävintä kurkkukipunuhakuume-yhdistelmää. Jaahas mistäs sitä aloittaisi..

Perjantainahan oli siis nämä firman kinkerit joista sitten jatkettiin Kalleen, järkyttävä läävä täynnä täynnä duunikavereita käyttäytymässä huonosti ei yleensä takaa kovinkaan hyviä bileitä (ei, ei tälläkään kertaa..) . En todellakaa itse ole aina pikkusievässä mitenkään hillitty ja hallittu mutta siihen olisi hyvä pyrkiä edes hitusen kun on työkaverit kyseessä eli suurinosa täysin tuntemattomia toisilleen.
Tietynlainen suorasukaisuus on hyvästä esimerkiksi silloin kun joku humalainen keski-ikäinen äijä tulee hönkimään korvaan jotain kuvottavia latteuksia, silloin voi tokaista suoraan että suksi helvettiin. Eriasia on kuitenkin jos mennään henkilökohtaisuuksiin, yleensä todella hyvän ystävänkin kanssa saa muotoilla sanansa oikein vaikka kuinka kysyttäisiin suoraan mitä mieltä olet uudesta tukastani tai vastaavaa saati silloin jos arvostelu kohdistuu puolitututun työkaverin luonteenpiirteisiin tämän ollessa läsnä.
Oma ryhmänsä on nämä " aa mä rrraakastan sua, sä oot niin hyvä tyyppi, siis oiiiikeesti" jotka sitten töissä ovat taas ihan yhtä ynseitä kuin ennenkin. Vihaan sitä kun ihmiset käyvät liian läheisiksi, en jaksa halailla ihan kokoajan, kiitos.
Sain itsekin kuulla olevani toisten mielestä "tietsä sellanen vähän tyhmä ja blondi niinku". Ei voi muuta kuin nauraa taas, äo:ni on mitattu keskimääräistä korkeammaksi ihan oikeassa testissä että tervetuloa vaan keskustelemaan tyhmyydestäni. En tietenkään ottanut tätä esille saadessani haukut päin naamaa, en koe tarpeellisena puolustella itseäni, tahdoin vain mainita sen tässä yhteydessä(eli vähän puolustaa kuitenkin) :). Älykkyyttä on toki monenlaista, ei mitkään luvut kerro siitä juuri mitään mutta saamani kritiikki on omasta mielestäni huvittaavaa vaikka ei toki savua ilman tulta :).

Eli siis yhteenvetona, perjantai oli aivan järkkyilta. Tarjottu viini oli jotain todella halpaa roskaa ja jengi suurimmaksiosaksi ihan pihalla ja idiootteja.

Alla kuva täydellisestä Humalasta.. hehehe joo huumorintajuni kaipaa ehkä vähän hiomista..

Oh, they found Nemo!

Huomenna on tiedossa hauska päivä! Oikeastaan koko viikolle on kivaa tekemistä. Keskiviikkona on iltapäivän kestävä sushikurssi jota tulee pitämään New Yorkin Nobu ravintolassa työskennellyt kokki! Odotan siis pätevää opetusta.

Tosi hauskaa vihdoin itse oppia näpertelemään nigrejä ja muita rullia.

Huomenna illalla lähtee kone kohti Tukholmaa vaihteeksi :). Tullaan tosin jo torstaina illalla takaisin eli pikavisiitti tiedossa. Poikaystävällä on torstaina koko päivän menoa joten olen yksikseni sen päivän enkä oikein tiedä mitä tekisin koska shoppailuun ei ole rahaa tällä haavaa penniäkään ylimääräistä. Googlaan kaikki museot läpi ja pidän ehkä kulttuuripäivän ja syön NK:n rapuleipiä ja juon päiväkännit.

Perjantaina on duunin joku viihdepäivä tai siis onhan siinä toki joku virallinenkin osuus mutta se epävirallinen on se hauskin tässä tapauksessa, luonnollisesti. Odotettavissa on siis illallinen ja viinit, by the house.

Lauantaina yksi parhaista ystävistäni tulee Helsinkiin pitkästä aikaa ja olemme menossa Meccaan syömään. Voi luoja kun ei olisi rahaa taas siihenkään lystiin mutta ehkä tämän kerran.. Öh, ai miten niin pitäisi karsia menoista jos luottokorttilaskut hukuttavat sinut?

Huh nyt yksi lasi viiniä kiitos, olen kestänyt yhden viisaudehampaan poiston kunnialla tänään ja syönyt pelkkää mehukeittoa. Yöök..


ps.Lopputulos on tahattomasti taas tällainen pötköteksti osittain koska aina kun lisään kuvia tekstiin niin kappalejaot menevät sekaisin enkä osaa (vieläkään) korjata asiaa.. Tai siis ei aina näin käy, joskus vaan.

Aivan hillitöntä

Löysin Oi ihana turhamaisuus blogista aivan loistavan linkin Gallery of the absurd-sivuille jossa siis tehdän pilaa julkkisten kustannuksella ja nimenomaan piirtäen..

Kuvassa siis Britney ennen ja jälkeen photoshop "suihkutuksen".

Luksusta klubilaisille

Kun on tarpeeksi rikas ja hyvin kiireinen voi palkata ulkopuolisia ihmisiä miettimään omasta puolestaan ja järjestämään niin että aikaa on mahdollisimman paljon. Niin ja tietysti jotain sellaista mitä tavikset eivät tee tai saa, ainkaan vielä.

Tällaisia yrityksiä on oikeasti alkanut tulemaan että yhden puhelin soiton päässä on kaikki mitä tarvitaan. Jos siis olet tarpeeksi rikas, ja kuuluisat ovat varmaankin vielä oma eritysryhmänsä, sinulle ei sanota ei, missään tilanteessa.
Mediatoimisto Happi Mindshare:in lehdessä oli maininta toisen artikkelin yhteydessä Quintessentially nimisestä yksityisklubista jonka perusti brittiläinen Ben Elliot (mistään ei minun silmään osunut milloin se on perustettu). Heillä on tiimejä Kuwaitia myöten ja siellä lyödään ilmeisesti viisaat päät yhteen kun Madonna soittaa ja pyytää sukellusvenettä jotta hän pääsee mediaa ja rahvasta pakoon lomalle. Tuo sukellusvene juttu on ihan totta, sen sanoi Quintessentiallyn pohjoismaiden vastaava Didrik M Cappelan Hapen haastattelussa.

"Haloo onko yksitysklubilla?! Olen jättänyt visalaskun maksamatta ja tarvitsen nyt uuden passin ja sukellusveneen jotta pääsen maasta ja voin kadota Las Vegasiin hurvittelemaan"

En osaa kuvitella tilannetta jossa minulla olisi niin kiire että en itse kerkeäisi (tai haluaisi) soittaa ravintolaan tehdäkseni pöytävarauksen mutta osaan kuvitella että jollain muulla on. On se varmaankin kätevää kun voi soittaa paikkaan jonka tietää hoitavan kaiken, voi vain jättää tehtävälistan sisään ja odottaa kun kaikki hoituu. On varattuna sviitit, juuri sitä oikeaa vettä ja shamppanjaa odottamassa ja kylpyvesi on juuri oikean lämpöistä ja kuplat toiveesi kokoisia.

Mutta mitä jos toiveet eivät ole toteutettavissa? Jos ne eivät olekaan juuri silloin Sinä haluat, vaan tunnin myöhemmin joka on aivan liian myöhään; tunnin päästä toiveesi on jo niin passé ettet ymmärrä miten se onneton virkailija siellä puhelimen toisessa päässä edes voi puhua jostain niin epämuodikkaasta enää. Tai jos toive on vaikka laiton tai moraalisesti epäilyttävä? Olisi ihan kiva tietää mikä tilanne on yksityisklubin johtajan painajainen, uhanalaisen amurintiikerin täyttäminen ja toimitaminen Pariisilaiseen yksityiskotiin?

Vaikka sanonnan mukaan kaikki on mahdollista mutta ehei nyt kuitenkaan ihan kaikki. Sellainen maailma ei olisi kovinkaan idyllinen jossa ihmiset saisivat statusarvonsa perusteella IHAN mitä tahansa vaikkakin ei tässä sukellusveneen kohdalla enää kaukana olla..




Kuva sukellusveneestä www.suomensotilas.fi
Kuva yllä www.quintessentially.com

Ps. Blogini saa uuden ilmeen piakkoin :)

Argh.. Häät...

Tein sen mitä ei ikinä pitäisi tehdä: pitää sadetta tekosyynä ostaa lahjoja Citymarketista. Kuten jo aiemmin purnasin niin olen menossa häihin tänään ja kutsussa ei ollut lahjalistaa eikä pukukoodia.

No okei, oma vika että jätin lahjan oston viimetippaan mutta jokatapauksessa kun olin lähdössä sitä ostamaan niin satoi kaatamalla vettä. Kävimme poikaystävän kanssa ruokaostoksilla ja päätin sitten päästä helpolla ja ostaa typerän maljakon marketista. Onneksi Citymarketissa myydään Iittalaa mutta valikoima ei ollut huikea ja päädyin hunoista vähinten huonoon vaihtoehtoon eli Aino Aalto vaasiin. Kukkamaljakoita tarvitaan aina, eikö? Vaasissa ei sinänsä ole mitään vikaa mutta kun ei yhtään tiedä minkä tyylistä heillä kotona muuten on jne plus tietysti että kaikki muutkin ovat yrittäneet päästä helpolla ja ostaneet vaaseja..

Pidän lahjojen ostamisesta varsinkin silloin kun tunnen ihmisen tai keksin jotain erikoista mutta nyt ei jotenkin tullut mitään järkevää mieleen. Ainiin ja se sade kanssa pilas kaiken ;)

Kukkavaasi on siis tämä:





Kuva FinnishDesignShop:sta

Vaatetuksen suhteen olen yhtä neuvoton kuin lahjankin. En ihme kyllä jaksanut mennä sateen läpi ostamaan mitään uuttakaan vaan päädyin nyt valitsemaan näistä kahdesta: villamekko H&M:sta, korkkarit Bianco ja pieni nahkalaukku kirpparilta..




Kyllä, aijon silittää mekon ennen kuin lähden ovesta. Suren edesmennyttä vyötäröäni.

Toinen vaihtoehto on tämä Topshopin hamonen, musta toppi on alla on selfmade ja jakku H&M. Asusteet samat kuin yllä. Koruja en ole vielä päättänyt kumpaankaan.



Äänestysaikaa jäljellä n. 2 tuntia!

Vaatetusmeemi

Iki-ihana La Dolce Vita on lähettänyt minulle tällaisen haasteen:

Tehtävänanto: Kerron mitä minulla on päälläni, kun saan tämän haasteen. Tämän jälkeen valitsen seuraavat viisi ihmistä, jotka haastan tekemään saman perästä. Heidän tulee myös kirjoittaa nämä säännöt merkintäänsä. Linkitän haastamani ihmiset tämän merkinnän loppuun ja käyn ilmoittamassa heidän kommenttilaatikkoihinsa haasteesta ja tästä merkinnästä.

No tämä ei ollut yhtään hyvä hetki huomata tätä, nimittäin päälläni on niinkin hienot vaatteet kuin:

• Freesoulin farkut
• Hennesiltä tummansininen t-paita
• Hennesiltä harma huppari
• Kedsin valkoiset kangastennarit(eivät muuten ole enää valkoiset äskeisen sateen jälkeen)

Haastan seuraavat blogit:

Actuelles

Lifestyle

Äppelblom

Siinä ne nyt sitten olivatkin kun kaikki muut seuraamani blogit tuntuvat haasteen jo saaneen :) Ehkä he myös mutta en ainakaan ole huomannut..

Hyvää tiistaita

Tänään työt alkavat vasta viideltä illalla, niin on kokopäivä aikaa juosta etsimässä ensi lauantain häihin vaatteita ja lahjaa ja ties mitä. Sitä varten ihmiset tekevät häälahjalistan ettei vieraiden, jotka eivät ole kovinkaan läheisiä itse hääparin kanssa, tarvitse miettiä päätään puhki mitä ostaa n. 30-vuotiaalle suomalais-ulkomaalaiselle pariskunnalle jotka asuvat milloin jenkeissä ja milloin aasiassa. Kutsussa ei myöskään ollut dresscode pyyntöä..

Aijon siis suunnistaa seuraavaksi syömään sushia lounaaksi kaverin keittiöön ja siitä sitten Forumin hintasirkukseen jotka alkoivat tänään ja kestävät lauantaihin asti, jos alkoivat. Kävelin eilen forumin ohitse ja näin sen ison plakaatin siinä seinällä mutta en ole ihan varma josko ne nyt ovat tänään sitten. Forumin nettisivuilla ei ollut mitään mainitaa ainakaan vielä aamulla.

Ja yksi suru-uutinen mahtuu mukaan. The Body Shopin perustaja Anita Roddick on kuollut yllättäen maanantaina 10.9 aivoverenvuotoon Englannissa. Roddick oli 64-vuotias kuollessaan. Asiasta kertoi eilen Iltalehti josta myös kuva on.

Patentti- ja rekisterihallituksen Innogalleria

Patentti- ja rekisterihallituksen näyttelytilassa Innogalleriassa on menossa näyttely tuoteväärennöksistä. Innogalleria sijaitsee Kampissa joten kävelen siitä ohi tosi usein ja huomioni kiinnittyi mielenkiintoisen näköiseen ikkunaan, siinä esitellään kaikenlaisia piraattituotteita ja varoitetaan niistä. En osannut arvata että Fiskarsin saksiakin väärennetään... Näyttely on auki vain sopimuksesta eli sisään ole (vielä) päässyt. En ole ihan varma pidetäänkö sitä auki yksityishenkilöille tai ainakin saattaa tarvita isomman ryhmän jotta pitävät sitä auki. Täytynee soittaa Innogallerian näyttelyassistentille ja tiedustella asiaa.

Patentti- ja rekisterihallituksen sivuille täältä josta myös kuva on.

Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis

Liikunnan ilon uudelleen löytäminen kannattaa aloittaa yleensä ihan hissuksiin jottei käy niinkuin minulle aina että ekan lenkin jälkeen on niin pahaolo että ensi kerralla kynnys on niin korkea lähteä että se tyssää siihen koko touhu, taas kerran. Minä lähdin eilen lenkille! Ihan vain puolituntia juoksin mutta alku sekin!

Jee hyvä minä mutta silti olisi pitänyt aloittaa reippaalla kävelyllä koska kyllähän se oli tiedossa että paikat tulee venyttelystä huolimatta kipeiksi kun ei ole pitkään aikaan mitään tehnyt. No eihän se varsinaisesti haittaa jollei ole menossa kymmenen tuntisiin yövuoroihin heti samana iltana ja vielä seuraavanakin, ihan jo senkin takia että työkaverit uhkaavat sulkea valittavan suusi ilmastointiteipillä. Muuten siis kaikki hyvin ja menen tänäänkin reippaalle kävelylle, sillähän se lähtee millä on tullutkin.

Jotta liikunta pysyisi vieläkin mielekkäämpänä, olen asettanut sille tavoitteen. Tietysti hyvän peruskunnon ylläpitämisen tavoite mutta myös pudottaa painoa 5kg , enempää ei ole omasta mielestäni tarvetta. En tosin vielä ole keksinyt mihin mennessä se olisi hyvä saada toteutettua.. Seuraavana ostoslistalla on vaaka, en ole koskaan omistanut sellaista nimittäin.

Kuva täältä

Ameriikan herkkuja

Kipaisin eilen nopsaa Stockmannilla katsomassa New York-teemapäiviä. Argos-hallissa on teeman mukainen "ruoka" myymälä jossa siis myydän mm.kirsikka kokista ja valmiiksi tehtyjä popcorneja. No löytyi sieltä vaikka mitä muutakin, valitsin pitkään eri cookies vaihtoehtojen välillä ja hamstrasin Hersey´s suklaastickejä. Suklaatikkujen pakkauksessa on ovelasti mainittu että 60 kaloria per tikku ja menin lankaan. Ei laihdutussuklaata ole olemassakaan tai sitten se on vain minun itsehillintäni jota en hallitse. Kaloreita taisi kertyä 300, ehkä enemmänkin mutta hyvää oli.

Tänään harkitsin myöskin lenkille lähtemistä mutta meinasin kuolla kun kävelin rappuset ylös seitsemään kerrokseen asti. No sepä se syy taitaapi olla, eli ei enää tekosyitä! Minä lähden nyt lenkille tai ainakin reippaalle kävelylle.. Jos en ole palannut huomiseen mennessä niin makaan jossain ojassa jalat krampissa.

Itseasiassa olen menossa dinnerille ensi maanantaina vanhojen luistelukavereiden ja valmentajien kanssa ja tiedän nyt jo että siellä käydään pakolliset "mitä teet nykyään" "ai et vielä(kään) opiskele" "just just mutta mitä olet ajatellut tehdä" keskustelut kuten taannoin luokkakokouksessa ja olen päättänyt hämätä kanssaihmisiä näyttämällä niin upealta että ihmiset unohtavat kysyä tai pitävät sitä epäoleellisena seikkana opiskelenko minä vieläkään joksikin tärkeäksi.. Okei neljässä päivässä ei muututa Giseleksi mutta yrittänyttä ei laiteta.

Milloin saa valittaa?

Mietin tässä yhtenä päivänä kehtaako H&M:sta ostetun topin palauttaa kun siitä rispaantui saumat heti ekalla käyttökerralla. Toppi maksoi huikeat 6 euroa joten annoin asian olla mutta silti se otti päähän. Onko se kuluttajan vastuulla tietää millä hinnalla saa hyviä vaatteita? Ei periaatteessa mutta silti tiedän ettei 6 euroa maksava toppi kestä montaa käyttökertaa. Pitääkö se vain hyväksyä ettei halvalla saa hyvää?

Ennen toteutin jokseenkin samaa ostoskaavaa etten koskaan ostanut kallista perus t-paitaa tai toppia koska ne tuhotuu joka tapauksessa, kunnes aloin ostamaan kalliimpia toppeja ja lopputulos on melkein sama! Ostin taannoin J Lindebergin topin jossa saumat ovat ehjät edelleen mutta toppi on niin venähtänyt että sitä pitää pestä jatkuvasti. Hintavammasta topista kehtaa valittaa.

Sain aiheen kipinän Actuellesin blogista jossa hän taannoin kirjoitti aiheesta. Mikä on teidän "suhteenne" tavaroiden palauttamiseen tai valittamiseen?

Freak Show?

Suhteeni tähän realityjen kuninkaalliseen on vähän mutkikas. Toisaalta katson sitä joka ilta mutta joka kerta sen jälkeen vannon etten enää ikinä katso, myötähäpeä käy liian suureksi. Seuraavana iltana on taas sama homma.

Olen ennenkin yrittänyt syhtautua ohjelmaan silkkana viihteenä mutta aina se kääntyy siihen miten hölmön kuvan katsojat antavat itsestään. Talon tyypit vaikuttavat kyllä monin verroin kiinnostavimmilta kuin aikaisemmin mutta ei sitten kuitenkaan onnistu säväyttämään loppuun asti; myös he kääntävät puheen aina seksiin. Seksistä puhuminen tuntemattomien kanssa liian avoimesti (plus että puheet eivät jää vain heidän keskisikseen niin myös meidän on kuultava totuus Akin kumppanien määrästä tai Einarin suuntautumisesta) on jotenkin junttimaista ja teiniä. En siis ole itse mikään mummeli joka paheksuu pornoa, mutta joku raja sentään! Puhutaan "niistä" jutuista sitten tyttöjen kanssa viinilasin äärellä tai poikien saunassa jossa puheet jäävät kuitenkin suht yksityisiksi. Suomalaisilla on hassu tapa luulla härskiäpuhetta hyväksi tutustumiskeinoksi, itseäni alkaa lähinnä säälittää BB:n tyypit, heidän äidit katsovat ohjelmaa!

No uteliaisuus vie voiton tänäkin iltana, tottakai haluan tietää heti tuleeko suomeenkin ensimmäinen BB vauva ja ketkä nyt sitten pistää hösseliksi ekana.. Kerron heti jos hankin elämän itselleni..

Ja asiasta neljänteen kukkaruukkun, Iltalehden teettämä kysely arvostetuimmista ammateista oli hiukka yllättävä! Perinteisesti lääkäri oli ykkössijalla mutta mallin ammatti oli vasta sijalla 207 ja jätti taakseen ainoastaan bingoemännän, ovelta ovelle myyjän ja tv-chat juontajan.

Okei ehkä mallin ammatti ei ole sitä älyllisintä mutta ei kyllä katumyyjänkään. Voisin kyllä olla menestyvä malli jos ulkoiset avut siihen riittäisivät. Ammatin haasteen antavat uudet ihmiset ja ympäristöt (nämä siis hyvinä puolina vain mainittuna) ja palkka on huono muuallakin.

Iltalehden juttu täällä

Olen pahoillani pötkötekstistä, en jostain syystä nyt saa sitä kappaleittain. Taas yksi ratkaistava asia lisää... Miksi nyt kun aina ennenkin se on mennyt ihan hyvin???

Älkää nyt hermostuko, mutta

Keneltäkään ei varmaankaan ole jäänyt huomaamatta vilkas keskustelu lauantaina (1.9.2007) ilmestyneestä "Muotitytöt" -lehtijutusta joka siis julkaistiin Kuukausiliitteessä (teksti Joanna Palmen) ja käsitteli suhteellisen tuoretta ilmiötä suomessa, muotiblgeja. Kaikkialla missä jutusta on kirjoitettu, ihmiset ovat kiehuneet raivosta mutta minusta juttu ei ollut niin paha. Julkaisen tämän silläkin uhalla että olen boikotissa seuraavaksi.

Juttuun oli haastateltu suhteellisen nuoria bloggaajia ja toimittajan ikää tietämättä arvioisin hänet kuitenkin yli kolmekymppiseksi, toimittajan huomiothan olivat kuin äidin kanssa juttelisi. Tottakai siinä tulee yhteen törmäys kun kaksi täysin eri sukupolven edustajaa yrittävät esittää omaa näkemystään tämän hetken kuumimmista jutuista. On selvää että keski-ikäinen ottaa humioon vaatteen alkuperämaan teiniä useammin koska sillä vanhemmalla on jo rahaakin paljon enemmän käytössään, niin typerältä kuin edellinen kuulosti niin rahastahan siinä on kyse ostaako teini mielummin vaatteensa henkka maukasta kuin hienostoputiikista mihin hänen on säästettävä kuukausitolkulla. Minun mielestäni toimittaja ei suinkaan pilkannut muotibloggaajia vaan oli erimieltä! Hän on elänyt erilaisen nuoruuden kuin me ja meidän lapsemme tulevat elämään vielä erilaisemman.

Toimittajan näkökulma on oikeasti aikuisen, hänen ei tarvitse ymmärtää miksi me haluamme esitellä uutta kynsilakkaamme omissa blogeissamme eikä meidän tarvitse ymmärtää miksi hän ei ehkä käytä kynsilakkaa lainkaan. Jos otamme tämän aiheen esille omien vanhempiemme kanssa niin eiväthän hekään sitä ymärrä mutta eivät he meitä pilkkaakaan vaan kertovat ja neuvovat parhaansa mukaan mutta omasta näkövinkkelistään jolloin seuraa molemmin puolista silmien pyörittelyä.

Jutussa toimittaja esitti oman mielipiteensä kirjoittamalla "Pysähdytäänpäs nyt vähän kauhistelemaan.." mutta on heti seuraavaksi haastatellut Taloussosiologian dosentti Terhi-Anna Wilskaa joka taas ei suostu kauhistelemaan vaan toteaa puolustavaan sävyyn että ajat ovat erilaisia. Jutussa toimittaja antaa oman mielipiteensä, kysyy tyttöjen mielipiteen ja antaa asiantuntijan kertoa omansa joten mikä meni pieleen? Ei mikään,niinhän niitä lehtijuttuja kirjoitetaan.

Karan blogissa juttu on aiheuttanut valtavan kommenttivyöryn ja yksi kirjoittaa että "..eikö lehtijuttujen pitäisi olla puolueettomia ja esittää asiat faktoina?" Lehtijutut eivät ikinä ole puolueettomia, ikinä ja mitä faktoihin tulee niin mitä siinä oli esitetty faktana joka olisi oikeasti fiktiota?

No niin minä tästä nyt luikin pakoon.


EDIT: Toimittaja ei ole reilusti yli kolmekymppinen vaikka näin virheellisesti arvioinkin. Tahaton ikärasisimini on huomattu Toimittaja Joanna Palmenin omassa blogissa johon on linkitetty muitakin artikkelia kommentoinutta blogia. En ole ammattilainen, enkä siis osaa kirjoittaa kovinkaan hyvää tekstiä niin valitettavasti päästän tällaisia sammakoita, tarkoitukseni ei missään nimessä ollut loukata.

Uusi rakkaus

Kaikilla on varmasti jokin vaate kaapissaan minkä laittaisi päälleen aina jos vain mahdollista, minulla se on kummitädiltä "peritty" Pierre Cavallon harmaa korkeakauluksinen neule. Neule on jo ainakin 10-vuotias joten se alkaa olla jo reikäinen kainaloista joten oli aika etsiä uusi rakkaus. Se löytyi kesällä Tukholman matkalta BikBokilta, ihana harmaa viitan mallinen kietaisu neule:

Toinen ihanuus oli tällainen puolihame Topshopista jonka ajattelin laitaa yksiin häihin syyskuussa. Pitäisi löytää joku ihana kermavärinen tai tumma silkkitoppi sen kanssa.

Penkoessani vaatekaappiani löysin tällaisen kermanvärisen Naf Nafin mekon jota en ole ikinä käyttänyt koska en oikein keksi missä sitä käyttäisi. Mekko on selästä alas asti avoin ja sidotaan kaulasta rusetille niskan taakse roikkumaan. Häihin sitä ei voi laittaa koska se on valkoinen mutta muuten se on aika juhlava vaikka 50-vuotis juhliin... Mekko on tällainen:

No se niistä vaatteista, seuraava pulma liittyy rapujuhliin joihin olen lähdössä ihan just (taas se sama jäljellä olevien minuuttien huuto alkaa.. ) En oikein tiedä mistä ottais mukaan. Juhlat järjestetään mökillä eli mitään hienohelmaa ei voi nyt lähteä leikkimään, ballerinat jääköön suosiolla kotiin. Yöllä on niin tuhottoman kylmä mutta eikai sitä toppatakkia voi vielä ottaa vai voiko? No lähden metsästämään villasukkia jostain ja samalla päästän puolisoni tuskistaan kun alan oikeasti tekemään jotain mikä edistää lähtöä.

Adjö!

ps. Kuukausiliitteessä oli pitkä juttu muotiblogeista! Mainittuna oli mm. Kiki´s ja Luxorius. Hyvä tytöt!