Sekalainen seurakunta

Elokuu on ehdottomasti suosikki kuukauteni ja eikä pelkästään siksi että olen syntynyt silloin vaan siksi että rapukausi on silloin vilkkaimillaan.Takana on siis kahdet rapujuhlat, ensin vanhempieni luona ja sitten meidän omat. Yhtään ei kyllästytä ja odottelenkin jo innolla kuun lopussa olevia seuraavia rapujuhlia hyvien ystävieni mökillä. Kuten aiemmin olen jo todennut: elämää ilman rapuja ei ole.

Intohimoinen suhtautuminen kaikkiin mereneläviin on seurausta vanhemmistani jotka lapsesta asti ovat syöttäneet minulle ja veljelleni niin rapuja, simpukoita kuin mustekalaakin. En keksi mitään mitä en merestä söisi, jopa merilevä on herkkuani. Lähinnä siis misokeitossa ja sushirullissa mutta kuitenkin.

Eilinen menu koostui poikaystäväni tekemästä herkullisesta lohikeitosta, fetasalaatista ja tietysti ravuista, snapsia unohtamatta ;D. Onneksi näin vanhana tietää jo ettei sitä pikkuisen näköistä kippoa kannata kumota tyhjäksi joka laulun päätteeksi. Meillä ihan tavallisilla suomenkielisillä tyypeillähän on harvemmin tapana lauleskella mutta koska meidän perhe on 50% ruotsinkielinen ja miehen kaverit myös niin tapana on tulostaa laulukirjat kaikille.

Koska emäntänä hössäsin niin paljon, kuvaaminen unohtui täysin ja huomasinkin juuri että meidän kamerasta ei juurikaan kuvia löydy. Saatte nähdä parempia otoksia heti kun joku vieraista toimittaa omia kuviaan minulle. Rapujuhlat toteutettiin todellisissa saaristolaistunnelmissa eli mökillä ei ole sähköä, juoksevaa vettä ja huonekalut ovat kaikki eriparia. Hauskaa tässä on se, että mökki on Helsingissä kuitenkin. Tässä kuitenkin tunnelmia:








No siinä ne käyttökelpoiset kuvat sitten olikin. Tiedän kyllä että kaverilla on kamerassaan esimerkisksi rapupinosta kunnon kuvia jne. Toivottavasti saan ne pian itselleni.

Yhteenvetona sanottakoo että oli ihan superhauskaa ja vaikka vieraatkin koostuivat melko sekalaisesta seurakunnasta, kaikki tulivat loistavasti juttuun keskenään ja laulu raikasi. Ilta päättyi kutakuinkin siihen kun rakkaan ystäväni kanssa maattiin sohvalla ja hoilattiin täysillä Pepe Willbergia muttei jaksettu nousta enää ylös.


Postauksesta tulee nyt pikkaisen pitkä, toivottavasti jaksatte vielä tsekata uusimmat löytöni sekä poikaystävän antaman synttärilahjan. Voisin ihan aloittaa siitä kun se on niin huippu!

Miehellä on tapana yllättää hankkimillaan lahjoilla. Ne ovat joka kerta olleet jotain spesiaalia tai ainakin niihin on liittynyt meidän kesken otain erikoista. Minä olen sitä sorttia joka ostaa ympäri vuoden jotain pientä kivaa kuten vaatteita poikaystävälleni ja hän taas panostaa vain joulu- ja syntymäpäivälahjoihin.

Ensimmäisenä yhteisenä jouluna sain kuumailmapallolennon jonka kävimme hurauttamassa kesällä 2007. Olin puhunut siitä jo kauan kuinka olen aina halunnut sellaiselle mutten ole raaskinut maksaa siitä niin paljoa. Sitten olen saanut syntymäpäivälahjaksi korun jollaista olin havitellut mutten ollut löytänyt mistään itse. Viime jouluna sain Ipodin johon hän oli laittanut yhden biisin valmiiksi joka sattui (tietysti) olemaan sellainen kappale jolla mieletön merkitys meidän suhteessa. Tuli ihan kyyneleet silmiin kun kuuntelin sitä jouluaatona.. No niin takaisin nyt tähän lahjaan joka on Samsoniten punainen trolley. En ole raaskinut ostaa omaa sellaista itselleni ja lainailen aina muilta mikä on rasittavaa kun matkustelen kuitenkin jonkun verran vuodessa. Olin jo ostamassa Cannesista punaista trolleyta itselleni mutta onneksi en ostanut!


Salama näköjään vähän vääristää laukun sävyä joka on enemmän viinipunainen kuin marjapuuro.

Asos.com:sta tilaamani överikengät saapuivat perjantaina. Olen ihan rakastunut niihin, ne vaan on niin hienot ja oli muuten halvat. Laitoin ne heti perjantaina vanhemmilleni jalkaan, asusta on kuva mutta se muistikortti on nyt hukassa joten se sitten huomenna luutavasti!


Olin kokonaan unohtanut että tilasin myöskin söpöt heppakorvikset. Hepoilla oli hintaa vaivaiset 1£:


Mulla on joku paha fiksaatio Keds:n tennareihin. Löysin Rizzosta sattumalta viimeisen parin juuri minule täydellisessä koossa eli 39,5ssa olevat valkoiset tennarit. Loppualessa kengät kustansivat 19 euroa, ei paha. Omistan jo yhdet samanlaiset, yhdet nauhalliset ja nyt nämä mutta kaikkihan me tiedetään miten valkoiselle käy Suomen olosuhteissa.


Huomenna lissä, eihän tätä enää jaksa lukea varmaan :).

Kiitos muuten kaikille kilpailuun kommentoinneille. Siellä on tosi hyviä vinkkejä joita alan työstämään ihan varmasti. Ulkoasusta on tullut jonkin verran kiitosta ja siitä iso kiitos kuuluu Amoenalle joka on sen minulle tehnyt. Värit valitsin itse mutta toteutus on jätetty taitavammalle:). Arvontaan voi vielä osallistua huomiseen klo. 20 asti! Tsekkaa palkinnot tästä.