Mikä jumi!

Eilen herätyskelloni soi täysin epäinhimilliseen aikaan varttia yli seitsemän. Siinä sitten silmät aivan ristissä aloin pakkailemaan kamojani ja lähdin ulos udottamaan kyytiä joka saapuikin sitten 20minuuttia myöhässä (lähi Esson henkilökunta luuli minua varmaan kodittomaksi kun hengasin siellä sitten aamulla..). Kaikki tämä siksi että rakas ystävättäremme meni ja osti viime kesänä hevostilan jostain jumalan seläntakaa ja sinne piti nyt sitten lähteä katsomaan onko hän elossa enää niiden karhujen keskellä siellä (karhu ei ollut mikään vitsi).

No olihan hän ja hauskaa oli.


Mitä nyt vesipumppu hajosi kesken saunomisen niin että siinä hoitoaine päässä ja kroppa saippuassa sitten ihmeteltiin että mitäs nyt..

Olin ratsastamassa pitkästä aikaa ja nyt tuntuu jaloissa. Heilun kuin perunasäkki kun hepo pisti menemään. Laukkailtiin pitkin peltoa ja hyvä etten tippunut pää edellä ojaan (epäilen että se oli hepan tarkoituksena kokoajan..). Voittajan selvisin siitäkin.

Ainut mistä en selvinnyt voittajana oli ratsastuskamppeeni. Kukaan muu kuin täysblondi ei ensinnäkään luule että ne ihanat chapsit jotka silloin 14-vuotiaana on hankittu, mahtuisivat vielä päälle tai että jalan koko olisi läheskään sama kuin silloin (varpaissani on kuolio ihan varmasti). Olen toki kenkiä käyttänyt kesällä ratsastaessa mutta silloin ei käytetäkään villasukkia.

Hauskaa oli kuitenkin ja alettiin jo kaavailla uutta visiittiä muutaman viikon päästä, aijon tosin vaatia myöhäisempää lähtöajankohtaa ja kirjallista vahvistusta siitä että myöhästyjät tulevat bussilla perässä.

Ciao!