Hei ystävät,
Ehei en tullut kertomaan että aijon lopettaa bloggailun vaan, yllätys yllätys, aijon taas aloittaa! Pahoittelen katoamistani mutta viime aikoina elämässäni on tapahtunut kummallisia ja suuria muutoksia. Ero poikaystävästä ja oman asunnon etsintä ja mahtui siihen yksi epäonnistunut kotivärjäys ja otsatukan leikkaaminen fiskarseilla. Lopputulos muistuttaa kuollutta minkkiä. Ihan tosi. Ja olotilakin ollut sen mukainen viime aikoina..
Duuniakin on ihan kivasti ja kaikennäköisiä projekteja tunkee joka suunnalta. Jos joku viime lauantaina punasilmäisen minkin heti aamusta heilumassa mikki kädessä ja kameramies kannoilla niin se olin sitten minä. Pahoittelen jos ahdistelin juuri sinua.
Aijon siis muuttaa ensikertaa yksin asumaan. Asuin kylläkin kämppiksen kanssa kun muutin kotoa aikoinaan mutta tavallaan täysin omillani en ole koskaan asunut. Sen huomaa jo ihan siitäkin etten omista mitään. Yritän kuumeisesti keksiä mistä saan rahat kasaan imuriin, kahvinkeittimeen, pesukoneeseen, silitysrautaan yms. Astianpesukone-haaveista joudun luutavasti luopumaan vaikka en haluaisi.. Eli yhteenvetona mun omaisuus on yksiöön ihan liian suuri sänky ja Alessin viheltävä vesipannu (se on kyllä tosi hieno). Hiphei.
Joo ei, Visa ei nyt auta tässä hädässä. Meinasin saada pahimman asteisen sydänkohtauksen äskettäin kun sain puhelinsoiton Luottokunnasta ja tietysi menin ihan paniikkiin että nyt ne soittaa ja vie mun Visan mutta se liittyikin työasioihin.
Kirjaimellisesti tilanne on nyt tämä:
Tai sitten mä vaan muutan Dubaihin ja alan jonkun sheikin kuudenneksi jalkavaimoksi ja sitten se ristii sen uuden jahdin mun mukaan ja elän onnettomana koko loppuelämäni. Tai sitten en.
Mitäs teille kuuluu?